Sztutowo on pieni taajama, joka sijaitsee n. 40km Gdanskista itään päin. Stutthofin keskitysleirille pääsee helposti bussilla, noin tunti yhteen suuntaan.
Keskitysleirille on ilmainen sisäänpääsy.
Ensimmäinen Saksan ulkopuolelle rakennettu keskitysleiri.
Leirillä oli myös suomalaisia, jatkosodan aikana vietiin Saksaan poliittisia vankeja. Ja noin 90 merimiestä.
Leiriä alettiin rakentaa 1939 ja se toimi 1945 vuoteen saakka.
Tää oli tosiaan miun reissun odotetuin paikka, vaikka aika karua se onkin!
Siellä oli infotauluja ja niitä oon vähän kirjotellu tänne, et mitä oli missäkin yms. Ne tekstit on puolaksi, saksaksi ja englanniksi alunperin, siks osa saattaa olla vähän hassuja lauseita. Osa rakennuksista on jo purettu.
Pääportti
Pääsisäänkäynti Stutthofin keskitysleiriin. Suoraan sen takana tiilirakennus, missä hallinnon osat ja 200metriä kauempana ns. kuoleman portin takana vankien kasarmin osan leiri."Auton jarrut huusivat. Pienellä polulla menemme metsän ja portin läpi, josta näen jo tunnetut univormut ja aseet, pääsemme uuteen, erilaiseen todellisuuteen. Edessä on selvitys, oikealla iso rakennus, hiukan kauempana yksi kasarmi vieressä, kaikki piikkilankojen ympäröimiä. Näet lukuja, jotka liikkuvat nopeasti. Näet siltä kun katsoisit kuvaa linssissä: kaikki on keskittynyt yhteen paikkaan ja sivuille, ja takaa leiriä ympäröi vihreä seinä; kuusien ja mäntyjen ympäröimä. " Raportti papilta W. Gadjus
Rakennus pystytettiin 1940-1941. Vartiotalo sijaitsi lähellä leirin pääsisäänkäyntiä. Se oli posti, jolla kaikkia leirille saapuvia ja pääportin läpi meneviä valvottiin.
Vuonna 1939-1945 yli 2200 SS- sotilasta kuului Stutthof-leirin vartijajoukkoon. Vuoden 1944 puolivälissä noin 1100 Waffen SS-jäsentä palveli Stutthof-leirillä kerralla.
Ilmanen sisäänpääsy, mut oli tällänen keräyslaatikko mihin pysty laittaa rahaa leirin ylläpitoon.
Rakennus rakennettiin 1940-41 entisen virkistys- ja vanhusten talon jälkeisiin paikkoihin. 200 vangin ryhmä rakensi molemmat uudelleen: ne olivat muurareita, kirvesmiehiä, puuseppiä - kutsuttiin ns Baukommando. Komentorakennus koostui neljästä siivestä, joissa oli sisäpiha ja se muodosti osan hallintovirastoista, mm. leirin komentajan toimistosta. Se oli ensimmäisessä kerroksessa, kuten sotku ja ruokasali tavallisille SS-sotilaille. Komentorakennuksen muissa huoneissa olivat mm. SS henkilöiden asunnot ja ruokavarastot. N. 10 naisvankia siivosi toimistot, asunnot, sotkut ja kasinot. Vangit kuuluivat myös keittiöhenkilökuntaan.
Nykyään rakennuksessa sijaitsee museoiden hallinnon toimistot, kirjasto, elokuvateatteri ja arkisto, joissa säilytetään kaikki Stutthof leirin asiakirjat.
Parakkirakennukset
Yhdessä huoneessa oli iso huoneenkokoinen vitriini, joka oli täynnä kengänpohjia.:(
Bunkkerit
1940 rakennettiin kasarmi, josta osa leirien hallinnon toimistoista löysi paikkansa. Niitä oli esim: raporttiosasto ja toimisto, joka määräsi vangit erityyppisiin töihin. Tulokkaat rekisteröitiin täällä, mitä edelsi useiden tuntien seisominen kasarin edessä sääolosuhteista riippumatta. Yksi tapa toivottaa vangit tervetulleiksi leiriin oli piiskata heitä 25 kertaa erityisellä jakkaralla, jota kutsuttiin "the trestle". Kasarin kuusi huonetta muutettiin erityisiksi selleiksi, kutsuttiin bunkkereiksi. Heistä neljällä oli pienet ikkunat kaltereilla ja kaksi muuta olivat täysin pimeitä. Bunkkerirangaistus annettiin leirin määräysten rikkomisesta esim; murtautumisyrityksistä, ruuan salakuljetuksesta, tupakoinnista työssä ja laiskuudesta. Se tarkoitti vangin pitämistä joitain päiviä tässä pienessä huoneessa vain leivän ja veden kanssa. Monille vangeille oleskelu bunkkerissa enteili kuolemaa. 
Tuossa kuva kun toivotettiin "tervetulleiksi"
The trestle
Poliittista osastoa valvoi Gestapo upseeri Gdanskista. Kaikki tiedot saapuvista kuljetuksista ja vankien vankeusmääräyksistä saapuivat tähän osastoon. Täällä laadittiin kuljetusluettelot, leirien numerot jaettiin, kuolemanrangaistukset ja teloitukset päätettiin ja kuolematiedostot täytettiin. Poliittinen osasto ilmoitti vankien kuolemasta Stutthofin kylän rekisteritoimistoon, vankien perheisiin ja yksikköön, joka ohjasi vangit leiriin. Myös täällä Gestapon käskyllä vangit kuulusteltiin ja järjestettiin informaattorien verkosto, joka keräsi uutisia leirin mielialoista, suunnitelluista puhkeamista ja vankien valmistelemista sabotoinneista.
1940-1941 vanhaan leiriin johtavan pääportin puurakennus rakennettiin. Vangit kutsuvat sitä kuoleman portiksi. Sen edessä seisoen uutistoimistojen pylväs odotti pääsyä leirille. Rekisteröinnin jälkeen, joka sijoitettiin hallinnon kasariin, 'tervehdysseremonian' seuraava vaihe pidettiin kuolemanportin ohittamisen jälkeen. Siellä yksi SS-upseereista piti puheen, jolloin vangille annettiin kuva paikasta johon he saapuivat ja mitä he odottivat; ja sen jälkeen vankien henkilökohtaiset tavarat otettiin heiltä pois ja tapahtui nöyryyttävä lääketieteellinen tarkastus. Myös kylpyamme yhdistettynä desinfiointiin oli pakollista. Noin 110 000 ihmistä meni leirin portin läpi.
Noin 65 000 vankia - leirin uhria - ei saanut enää koskaan olla vapaita.
Kasarmi rakennettiin 1939, jossa vangit asuivat. Vuodesta 1943 lähtien uudet tulevat vangit viettivät siellä ns. karanteeniajan. He oppivat leirin ehdot ja säännöt 2-4. viikossa. Eristettyinä muista vangeista, he oppivat leirin harjoittelun: laskeutumisen, marssimisen viiden rivin sisällä, rivissä soittamisen, korkkien asettamisen ja poistamisen, lausunnon ja komentojen lausumisen saksaksi. Karanteenin jälkeen vanki nimitettiin lohkoon ja komentoon.
Alue oli iso!
Kasarmi numero 1 rakennettiin 1939-1940. Se oli jaettu 12 huoneeseen, joissa oli erilliset sisäänkäyntiovet, tätä kutsuttiin Stubeksi. Ensimmäisessä niistä oli kahvila, kahdeksannessa oli huone sairaille kunnes sairaala rakennettiin. Kasarmin itäosassa sijaitsi pesuhuoneet, saniteettitilat ja myöhemmin naisten sairaala - Krankenstube. Sairaalassa oli: sairas tiloja, lääkärien ja hoitajien huoneet.
Ensimmäinen nainen saapui Stutthofiin kesäkuussa 1940. Vuodesta 1941 lähtien he asuivat lohkossa 1 ja sittemmin sitä kutsuttiin naisten lohkoksi.
Vankien asuja
Nukkumisjärjestelyt
Vankien ruoka-annokset.
Ne sai todellisuudessa vaan 800-1000 kaloria per päivä! Eli ihan järkyttävän vähän!
Oikeesti samanlaista työtä tekevän ois pitäny saaha tuo 3500-4000 kaloria mutta he sai vaan 800-1000..
Päivän ruuat
.. toisella puolella on sisäänkäynti ja toisella uloskäynti, keskellä kattila ruuan kanssa. Sisäänkäynnin ovella olemme jonossa, joku antaa meille likaiset vaurioituneet kulhot ilman lusikoita. Kun olet saanut keittosi, sinun on heti kuljettava uloskäynnin läpi, juoda nopeasti se mitä sinulla on kulhossa ja antaa kulho takaisin, koska muut odottivat sitä jo.. - näin Waclaw Mitura kuvaa keittiötä. Vuodesta 1943 täällä sijaitsi pesula, joka oli yksi vaikeimmista töistä naisille.
Se oli paikka, jossa kaikki vankien omaisuudet pidettiin ja otettiin heiltä pois heti leiriin tullessaan: henkilökohtaiset tavarat, matkamuistot, valokuvat, asiakirjat. Kaikki arvokkaat tavarat, kuten kulta tai raha, lajiteltiin ja lähetettiin komentorakennuksessa sijaitsevaan arvoesineiden varastoon. Niiden piti olla vankien talletus, mutta todellisuudessa ne menivät SS:n tilille ja tuki valtiota.
Vanhan leirin rakennusten keskellä oli joitain huoneita, joita käytettiin käsityöpajoina ja jotka tuottivat tavaroita lähinnä leirien tarpeisiin.
Vuoteen 1942 saakka seuraavilla käsityöläisillä oli työpajoja kahdessa kasarmissa: räätäli, suutari, sähköasentaja, lukkoseppä, seppä, puuseppä ja verhoilija. Leirien lopussa oli joissakin kasarmeissa vanhan leirin puolella kirvesmiehiä, puuseppiä ja maalareita.
Vuodesta 1943 lähtien suurin osa työpajoista on siirretty kymmeneen erilliseen kasarmiin uudessa leirissä. Sittemmin Stutthofissa tehtyjen töiden valikoima on laajentunut. Ne kattoivat itse leirin tarpeet, mutta myös saksalaista aseteollisuutta varten.
Kesäkuussa 1944 noin 2000 vankia työskenteli työpajoilla leirissä.
Lohko 7
Numerolla 7 merkitty puinen kasarmi rakennettiin samoin kuin vanhan leirin muut kasarmit - leirin ensimmäiset vangit keväällä 1940. Sitä käytettiin paikkana, jossa toiminnalliset vangit asuivat. Yhdessä osassa sairaalapuolella, oli syyskuun 1942 puolivälissä apteekki. Kun vangit muuttivat uuden leirin uusiin rakennettuihin kasarmeihin elokuussa 1943, lohko 7 muutettiin työpajoiksi.
Ruumishuone
Ruumishuone sijaitsi leirien sairaalan puisessa lisärakennuksessa. Erityinen vankiryhmä ns Totenkommando, toisi päivän aikana kuolleiden vankien ruumiit sairaalaan tai leirien alueelle. Yöllä kuolleiden ihmisten ruumiit laitettiin lattialle kasarmin pesuhuoneeseen, jossa heidän vaatteensa otettiin pois ja ne merkattiin pahvisella leirinumerolla. Aamulla heidät vietiin ruumishuoneelle. Kuolleiden kultaiset hampaat poistettiin, mikä oli lisätulonlähde.
Jossain kerrotaan, että kuolleiden imisten ihosta on tehty saippuaa.
Se oli tiukempien säännösten ja erittäin kovien elinolojen alainen lohko. Elokuussa 1943 siitä tehtiin työpaja, jossa vangit työskentelivät puunjalostuksessa. He tuottivat mm. huonekaluja, koirankoppeja ja ovenkarmeja.
"Elävä" kasarmi rakennettiin keväällä 1940.
"Huoneessa, jossa asuu yli 200 ihmistä, 2 himmeää hehkulamppua palaa kuin talikynttilä, antaen vain hyvin vähän valoa. Jos hävität jotain päivän aikana, et löydä sitä tällä valolla. On melkein pimeää, vain hyvin lähellä lamppua voit tunnistaa sinun naapurisi kasvot. Tilaa ei ole paljon... Meidän tarkoitus on Kapo ja juutalaisuus. He laskevat ryhmänsä. He mittaavat seinien pituuden, laskevat paikkojen lukumäärän ja hetkessä Kapo ilmoittaa, että jokaisella vangilla on 48 senttimetriä tilaa ja sitten hän käskee olla valittamatta, koska joissain muissa kasarmeissa vangeilla on vain 30 senttimetriä per henkilö nukkumista varten." Papin raportti W. Gadjusilta
Vuonna 1944 kasarmi numero 2 muutettiin vankien ylimääräiseksi sairaalahuoneeksi fyysisen uupumisen viimeisessä vaiheessa.
1940 rakennettua kasarmia on käytetty viiden vuoden ajan useille sadoille vangeille. Asiakirjoista ja vankien raporteista tiedämme, että vanhan leirin olemassaolon aikana tällä kasarmilla oli kaikista suurin kuolleisuus.
Vuonna 1943 lohko 3 muutettin sairaalahuoneiksi ja siitä tuli osa niin kutsuttua 'Revieriä', jota käytettiin enimmäkseen Schononungsblock - lohkona, jossa sairaita havaittiin - mutta ei hoidettu enää, muutamasta päivästä - muutamaan viikkoon ennen kuin hänet vapautetaan sairaalasta.
Huhtikuussa 1940 kasarmi numero 4 oli valmis, minne leirin sairaala järjestettiin. Se jaettiin kirurgiseen ja sisäosastoon, näiden kahden välillä oli pukuhuone ja apteekki. Osastot oli varustettu armeijan raudasta valmistetuilla kerrossängyillä ja epäsäännöllisesti vaihdetuilla vuodevaatteilla. Lääkäreitä oli liian vähän, lääkkeitä ei ollut tarpeeksi, ei sairaalavaatteita ja hoitomenetelmät olivat alkeellisia, mikä oli syy että sairaala oli pahamaineinen vankien keskuudessa. Sairaanhoidon ainoa väline oli jodi lääkkeenä ja haavasidosten paperisiteet. Sisäosaston sairaita tarkisti lääkäri kahdesti viikossa. Joka päivä 10-15 vankia vietiin sairaalaan, mikä oli yhtä suuri kuin kuolleiden määrä, tapettiin tai vapautettiin sairaalasta. Sairaalassa oli kerralla 40 vankia. Kun vangit muuttivat uuteen leiriin kesällä 1943, vanhan leirin seuraavat kasarmit mukautettiin sairaalaksi. Leirin sairaalan kehittämistä jatkettiin vuonna 1944.
Se rakennettiin 1943 vuoden puolivälissä. Alussa vankien vaatteet desinfioitaan siellä. Kesäkuun 1944 lopusta lokakuun 1944 loppuun saakka se oli myös teloituspaikka. Osana toimintaa, työkyvyttömät juutalaiset, Bialystokin alueen puolalaiset sissit ja 77 vammaista venäläisvankia teloitettiin kaasulla, syklonilla täällä.
Valinnan jälkeen: "300 hengen ryhmä koottiin ruokailun eteen illallisen jälkeen ja ladattiin normaaliin puiseen kärryyn. Se tapahtui usein perheenjäsenten edessä, ja lähellä seisova isä ei pystynyt pelastaan poikaansa. Kärryyn ladatut uhrit olivat niin heikkoja, etteivät vastustaneet heidän tuomista teurastamoon. Mutta jos todella oli joku, joka ei voinut olla samaa mieltä siitä, että hänet lähetettiin passiivisesti teloituksiin, jotkut vain laski hänet maahan yhdellä iskulla ja tarttui sitten häntä jalkoihin ja käsiin ja heitti hänet jo kärryssä istuvien luo. Samana päivänä lohkostani otetut juutalaiset olivat nimihuutokaupan aikana käsketty pois." Raportti A. Coradello
Junan päätöspiste, täältä vangit vietiin suoraan kaasukammioon, mikä oli vieressä.
Erittäin ominaisia piirteitä Stutthofille oli kapearaiteinen rautatie. Niitä käytettiin leirin vankien kuljettamiseen, mutta myös leirien työpajoissa käytettyihin rakennusmateriaaleihin ja muihin resursseihin. Vuoden 1944 puolivälissä kaksi vaunua rakennettiin uudelleen liikkuvaksi kaasukammioiksi. Siellä teloitettiin sairaat ja vanhat juutalaiset naiset: ryhmä koostui 60-70 naisesta, pääosin juutalaisista. Nimitetty vaunu kiinnitettiin moottoriin, joskus jopa tavarajunaan ja se todella meni pois, tämä surullinen kuorma mukanaan. Asema oli lähellä krematoriota, yhdistettynä kapeilla opasraiteilla pääraiteen kanssa. Kun kuolleiden juna meni yhden tai kaksi asemaa pidemmälle, se kääntyi takaisin ja tuli suoraan krematorioon. Raportti A. Coradello
Tämmösiä infotauluja oli. Hirttopaikka oli krematorion takana.
Teloitukset, mitkä piti pitää salassa muilta vangeilta, tapahtuivat leirin hirsipuussa. Gdanskista tuleva Gestapo lähetti leirien komentajalle lankaviestin, joka kertoi sen vangin kuolemanrangaistuksesta, jonka nimi ja leirin numero olivat myös viestissä. Tämän perusteella komentaja määräsi teloitukset. Teloituksen todistajat olivat: Stutthof-leirin komentaja, leiriyksiköiden SS-sotilaat ja SS-lääkäri jonka piti virallisesti julistaa vangin kuolema ja kirjoittaa se vankien tiedostoihin, joita pidettiin poliittisella osastolla leirissä. Teloituksen jälkeen komentaja kertoi siitä Gestapolle. Ruumis tuotiin kremotorioon ja poltettiin. Hirttämällä teloitettujen vankien tarkkaa lukumäärää ei voitu ilmoittaa.
Näihin paikkoihin ei oikein ole sanoja, surullista ja pahuutta paljon..
Kannattaa lukea tämä.
https://seura.fi/ilmiot/historia/suomalainen-lea-syntyi-keskitysleirilla-vauvaa-piiloteltiin-natseilta-vessanpytyssa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni! :)